Tanjung Puting: klotok-retki, Camp Leakeyn orangit ja matkan pituus

Kuinka monta yötä joella?

Jokainen Tanjung Putingin vierailu rakentuu veneen ympärille. Matkailuministeriön mukaan matka kulkee Pangkalan Bunista Sekonyerjokea pitkin, ja veneet toimivat majoituksena koko oleskelun ajan. Keski-Kalimantanin matkailuportaali kuvaa klotokia muokatuksi perinteiseksi puuveneeksi, jonka yläkannella on patjoja ja hyttysverkkoja sekä yksinkertainen pesutila ja ruokailualue. Nukahdat ja heräät metsän ääniin. Varausta tehdessä et valitse niinkään majoituspaikkaa vaan sitä, kuinka kauan pysyt veneessä.

Yksi yö eli kaksi päivää riittää Camp Leakeylle ja takaisin, mutta valtaosa matkasta kuluu liikkumiseen. Englanninkielisen Wikipedian mukaan Kumain ja Camp Leakeyn välinen matka kestää noin puolitoista tuntia *parhaimmillaan pikaveneellä*; klotok on paljon hitaampi, ja juuri se on sen idea. Kaksi yötä eli kolme päivää on maakunnan matkailuportaalin suosittelema matka: ruokintapaikoilla ehtii käydä kiireettä ja joelle jää ainakin yksi ilta, jolloin portaalin mukaan nenäapinat kokoontuvat rantapuihin. Kolme yötä sopii valokuvaajille, lintuharrastajille ja paikallaan viihtyville matkailijoille. Orangutan Foundation International kirjoittaa, että paikka lumoaa kunnolla vasta neljännen tai viidennen päivän jälkeen.

Matkan pituudesta riippumatta vertaa eri järjestäjien pakettien sisältöä ennen maksamista. Maakunnan portaalin mukaan hinta koostuu puiston pääsymaksusta, klotokin vuokrasta aterioineen ja majoituksineen sekä oppaasta. Paikalliset toimistot järjestävät yleensä kaikki kolme yhtenä pakettina.

• 1 yö: Camp Leakey ja yksi muu pysähdys; enimmäkseen matkantekoa. Vain jos aikasi Borneossa on hyvin lyhyt.
• 2 yötä: tavanomainen matka, kaksi tai kolme ruokintapaikkaa ja iltoja joella.
• 3 yötä: rauhallisemmat päivät, enemmän aikaa joen rannoilla ja oppaan kanssa tehtävillä metsäkävelyillä.
• Kysy ennen maksamista, sisältyvätkö puistomaksut, opas, kaikki ateriat, juomavesi ja lentoasemakuljetus hintaan.

Camp Leakey ja ruokintapaikat

Camp Leakeyn perustivat Biruté Galdikas ja Rod Brindamour vuonna 1971. Tutkimuksia siellä yhä tekevän Orangutan Foundation Internationalin (OFI) mukaan asema nimettiin Galdikasin mentorin, antropologi Louis Leakeyn mukaan. Aluksi paikalla oli kaksi majaa; nykyään puutaloja käyttävät tutkijat, henkilökunta, opiskelijat ja puistonvartijat. OFI kertoo aseman ottavan vastaan päivävieraita paikallisten oppaiden ja asianmukaisten lupien kanssa. Ilmoittaudu puistonvartijoille ja pidä turvallinen etäisyys orankeihin. Vierailijat eivät saa yöpyä, joten palaat päivän päätteeksi klotokillesi. Leiri sijaitsee pääjoen haaralla Sekonyer Kananilla.

Matkailuministeriö kertoo päivittäisistä ruokinnoista Camp Leakeyllä ja Pondok Tanguissa eli Tangguissa, entisten vankeudessa eläneiden orangien kuntoutuskeskuksessa. Keski-Kalimantanin matkailuportaali luettelee kolme asemaa tavallisessa vierailujärjestyksessä. Tanjung Harapan on lähimpänä Kumaita ja usein ensimmäinen pysähdys. Seuraavana on Pondok Tanggui, jossa näkee usein nuoria orankeja ja poikasiaan hoitavia emoja. Camp Leakey on kauimpana ylävirrassa ja paras paikka nähdä suuria aikuisia uroksia. Puistonvartijat asettavat puiselle lavalle banaaneja tai maitoa, ja orangit tulevat halutessaan paikalle.

Puisto päättää ruokinta-ajat, ja ne voivat muuttua. Anna siksi oppaan sovittaa veneen aikataulu niihin sen sijaan, että lukitsisit ajat itse. Saavu ajoissa, ole hiljaa ja noudata puistonvartijoiden ohjeita. OFI pyytää vieraita tarkkailemaan orankeja turvalliselta etäisyydeltä. Älä koskaan tarjoa niille ruokaa tai yritä koskettaa niitä. IUCN luokittelee borneonorangin äärimmäisen uhanalaiseksi.

Elämä klotokilla: joki, metsä ja yöt

Ruokintapaikkojen välillä klotok kulkee hitaasti ensin nipapalmuseinämien ja sitten metsän välissä. Metsäministeriön puistokuvauksessa mainitaan Sekonyerjoen nipapalmut. Maakunnan portaali kuvaa vettä tummanruskeaksi tai mustaksi, kuten turvesuometsissä tavallisesti. Matkailuministeriön mukaan puistossa elää noin kahdeksan apinalajia, muun muassa nenäapina, sekä yli 220 lintulajia. OFI mainitsee yli 230 lintulajia sekä kaksi krokotiililajia, puuleopardeja, malaijikarhuja, gibboneja ja useita hirvieläimiä. Maakunnan portaalin mukaan nenäapinat kokoontuvat rantapuihin etenkin hämärän aikaan, mikä on hyvä syy viettää joella ainakin yksi ilta.

Matkailuministeriö lisää, että metsässä voi liikkua vain jalan ja että kävelyt voidaan sovittaa kuntoosi. Kerro siis oppaalle toiveesi ennen lähtöä. Pimeän tultua oppaat vievät maakunnan portaalin mukaan vieraita usein etsimään tulikärpäsiä mangrovemetsistä. Veneessä syödään yleensä kokin valmistamaa ruokaa, joten kerro ruokavaliostasi järjestäjälle varatessa.

Ota mukaan hyttyskarkotetta; maakunnan portaali suosittelee myös tummia tai neutraalin värisiä vaatteita ja varautumista kosteaan trooppiseen kuumuuteen. Taskulamppu, puhelimen ja kameran kuivapussi sekä kevyt sadetakki kannattaa pakata kaikkina vuodenaikoina.

Saapuminen: Pangkalan Bun, Iskandarin lentoasema ja Kumai

Saapumispaikka on Iskandarin lentoasema (PKN), joka englanninkielisen Wikipedian mukaan sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Länsi-Kotawaringinin hallintoalueen pääkaupungin Pangkalan Bunin keskustasta. Tarkistettaessa 2026-10-03 Wikipedia luetteli säännölliset lennot Jakartaan, Semarangiin ja Surabayaan. Matkailuministeriön mukaan Jakartasta ja muista suurista kaupungeista lennetään päivittäin. Reitit muuttuvat, joten tarkista ajantasaiset aikataulut lentoyhtiöiltä ennen veneen varaamista.

Klotokit lähtevät Kumainjoen varrella sijaitsevasta Kumain satamakaupungista. Matkailuministeriö arvioi matkan Pangkalan Bunista Kumaihin noin 35 minuutiksi, ja maakunnan portaali matkan lentoasemalta 30–45 minuutiksi maanteitse. Etukäteen varattaessa järjestäjä noutaa matkailuministeriön mukaan sinut lentoasemalta ja vie suoraan joelle. Muussa tapauksessa lentoasemalla on takseja, ja Kumaihin kulkevat minibussit lähtevät Pangkalan Bunin Jalan P. Antasarin markkinoiden lähellä olevasta terminaalista. Wikivoyage huomauttaa, että puistoon pääsemiseksi tarvitaan opas.

Myös maa- ja merireittejä on, mutta ne ovat pitkiä. Tarkistettaessa 2026-10-03 matkailuministeriö luetteli Pelni-matkustajalaivojen yhteydet Kumaista Semarangiin, noin 24 tuntia, ja Surabayaan, noin 26 tuntia. Maakunnan pääkaupungista Palangka Rayasta se arvioi matkan kestävän autolla noin 8–10 tuntia ja bussilla 12–14 tuntia.

Puistossa on muutakin kuin orankeja

Metsäministeriön mukaan kansallispuiston pinta-ala on 415,040 hehtaaria. Siihen kuuluu entinen Tanjung Putingin eläinsuojelualue, entistä talousmetsää sekä noin 25,000 hehtaaria vesialueita. Suojelualue perustettiin alun perin hollantilaisvallan aikana suojelemaan orankeja ja nenäapinoita. UNESCO nimesi sen biosfäärialueeksi vuonna 1977, ja vuonna 2013 siitä tuli turvesuoekosysteeminsä vuoksi Ramsar-kosteikkokohde. OFI kuvaa sitä suurimmaksi ja monimuotoisimmaksi suojelluksi esimerkiksi rannikon kerangas- ja turvesuometsistä, jotka aikoinaan peittivät suuren osan eteläisestä Borneosta.

Alue ei ole koskematon. Englanninkielisen Wikipedian mukaan metsäpalot vaurioittivat puistoa pahoin vuosina 1997 ja 1998. Sen pohjoisreunalla Kumainjoen toisella puolella metsää on korvattu öljypalmuviljelmillä, ja laittomat hakkuut sekä kaivostoiminta uhkaavat sitä yhä.

Matkailuministeriö kuvaa Pangkalan Bunia Arutjoen varrella sijaitsevaksi kaupungiksi, jonka rannoilla on kulttuuriperintökohteita. Se mainitsee myös Orangutan Care Center Quarantinen (OCCQ), jossa hoidetaan loukkaantuneita ja takavarikoituja orankeja. Kysy järjestäjältä, onnistuuko vierailu, ennen kuin sisällytät sen suunnitelmiin.